Viime viikko lyhyesti: Tiistaina treenattiin Savikon Sepon tahtiin. Pääsi pitkästä aikaa kunnolla luukuttamaan. Treenit meni tosi hyvin, eka tehtiin varma nolla ja sit riskimmällä, molemmat onnistui. Keskiviikkona aamulla pakattiin koirat ja ajeltiin Turkuseen. Käytiin treenaamassa Jaakon opissa ja sit jäätiin hotelliin yöksi, käytiin syömässä ja vähän shoppailemassa. Taas pitkästä aikaa tuli hyvä kommentti ulkomaisilta Shokista ja Kriisistä - Minihuskyt! Jepjep! Mut joo treenit meni hyvin ja oli tosi antoisaa. Eka kerta koskaan ikinä, kun treenattiin oikeesti tunti tai ehkä vähän ylikin putkeen. Ja Shokki kestää sen kyllä niin hyvin, keskittyminen ei hiivu eikä vauhti, eikä taistelu räsyllä. Joka kerta kun sai räsyn, niin juoksi ympäri hallia sen kanssa ja tappoi sitä, Hih! Mut ei tuommoista kyllä raaskisi usein tehdä.. Yleensä ku koiran aika radalla treeneissä yht ehkä max 15 min / 10 min, niin olihan Shokkikin onnellinen tuon jälkeen. Silmät oikein loisti ja ei tietenkään pois olisi halunnut lähteä hallista millään! Jaakkokin sanoi, et toivoo Shokin olevan tänä vuonna joukkueessa. Niin mäkin toivon, kovasti!! Jotenkin vihdoin on löytynyt sitä varmuuttakin menoon. Shokin hyppytekniikkaa Jaakko kehui myös paljon. Okserillakin pystyy sen hypätessä tehdä mitä vain ja ei tipu vaikka leikkais takaa tai ottais vastaan tms. Mut joo ei siellä kaikki kohdat hyvin sujunut, Yhtä putken väärää päätä hinkattiin aika kauan. Jos otin puolivalssilla, ni lähti siihen hyvin mukaan, mut jos käännyin takaisin, niin sinne väärään ampui ja lujaa. Sillä niistolla sit saatiin se kääntymään hypyltä paremmin. Paljon siis uutta ja treenattavaa. Ja etenkin nyt pitäis treenata niitä putkilta käännöksiä, siis suhina ennen putkea. Ja tätä pitäisi ruveta tekemään myös U-putkilla, koska lenkittää niiltä niin pahasti.
Olipahan reissu Eestinmaalla! Lähdimme perjantaina illalla laivalla Nadjan, Vuokon ja Tarjan kanssa. Alku vaikutti lupaavalta, mitä nyt mulla tippui puhelin ja lompakko autosta, onneksi yksi ukkeli huusi perään, et nuo tippui! Hieman myös sai stressata koirista, kun jäivät kannelle autoon ja siellä oli tosi kuuma. Meillä oli onneksi häkkituulettimet ja koirat oli kasteltu. Kun päästiin takaisin kannelle olikin siellä jo mukavan viileää. Hyvä juttu.
Tallinnaan päästyämme lähdettiin suunnistamaan Pärnuun ja hyvinhän sinne löydettiin. Meillä oli tosi kätsät radiopuhelimet molemmissa autoissa. Ongelmat tulivatkin sit vasta Pärnussa, kun ei hostellia meinannut löytyä sitten millään. Lähemmäs kaksi tuntia ajeltiin edes takaisin, kysyttiin neuvoa ja vihdoin sattumalta päädyttiin oikean paikan eteen. No sit se hieman epäilyttävä Hostellin pitäjä ilmoitti, et oli jo antanut meidän huoneet pois. Hänellä oli toinen huone vielä vapaana, jonka Vuokko ja Tarja ottivat, koska jäivät vielä toiseksi yöksi. Oltiin sit jo Nadjan kanssa lähdössä etsimään uutta yöpaikkaa, ku ukkeli ilmoitti, et kyllä siellä onkin vielä yksi yhden hengen huone vapaana. Hih, miten pieni sänky ja huone se olikaan. Mutta hyvin mahduttiin ja saatiin vielä extrapeitto, ettei tarvinnut ihan saman peiton alla nukkua. Koirat nukkui hyvin ja aamulla herätyksen jälkeen oltiin jo varmaan 10 min päästä matkalla kisapaikalle ja etsimään aamupalaa. Hyh, mua vieläkin puistattaa se sämpylä minkä ostin joltain huoltsikalta.
Kisapaikalla ongelmat jatkui. Kriisin passi oli hävinnyt aivan totaalisesti. Pengottiin koko auto ja ei löytynyt sit mistään! Epätoivo jo iski, kunnes Nadja vielä katsoi kuskin penkin alta ja sieltä se löytyi! En muista milloin olisin ollut noin onnellinen. Jippii! Autolta kisapaikalle oli järkkymatka ja teltta sekä häkki painoi niin paljon, et teki mieli jäädä matkalle itkemään :) Onneks Vuokko tuli kantoavuksi ja telttakin saatiin nopeesti pystyyn.
Kisat oli nurmikentällä näyttelyn yhteydessä ja siis ette usko, miten mun ah niin kovis äijä Shokkia ahdisti! Märkä, haiseva nurmi! Se on tossa meidän takapihalla tehnyt samaa, jos Kriisi on käynyt siinä tarpeillaan, ni Shokki vetää hurjilla loikilla, jalkoja nostellen ja seiniä pitkin, ilmeellä et ällöttää, nopeesti nurmikon ohi. No niin veti sielläkin. Se oli niin outoa, toisaalta huvittavaa :) Ja siis tosiaan, Shokin kanssa ei tarvi ikinä pelätä, et menis mihkään paskaan pyörimään, se jopa väistää muut koirat, jos joku on käyny jossain pahassa hajussa. Mut tämä oli siis ehdottomasti eka asia, mitä Shokki on elämänsä aikana väistänyt! Aika Hassua! Se kun ei pelkää mitään, eikä ketään, mut sit nurmi ahdistaa noin paljon! Ja etenkin märkä nurmi, tuolla kun satoi koko hiton päivän!!
Saviojan Anne oli tuomarina ja olikin tehnyt kivat molemmat radat. Eka radalle kun lähdettiin Shokki tuli lähtöön hurjilla pompuilla. Ja sit ku otin hihnan pois, ei suostunut enää istumaan tai tulemaan lähelle. Sit mä sanoin vaan paikka ja lähdin kauas, ni sinne jäi, mut vähän jännitti, et tuleeko ekalle hypylle linjassa, jos väistää matkalla vielä jotain hajuja. No agi ylitti kuitenkin tuon ahdistuksen ja normisti tuli. Rata meni muuten ihan ookoosti, mut yhdeltä putkelta tuli kielto, tulos siis 5! Puomi oli sikamakee pitkästä aikaa, juoksi edeltä alas ja venas siinä, et saan sen kiinni. Rata muuten rullas kivasti, mut tuo alkuhässäkkä hieman ahdisti :)
Toinen rata olikin sit nolla, mut just ennen kolmosia rupesi taas satamaan oikein kunnolla ja keinukin oli niin liukas, et kun huusin puolessa välissä paikka ja rupesi jarruttamaan, niin just pysähtyi keinun päähän. Huh! Aaa mentiin kahdesti, ei mitään hajua kuinka alas tulee, mut kai se tarpeeksi alas tulee. Tuloksena siis voitto ja Eestin agilityvalio.
Siinä sit kun ruvettiin laittamaan leiriä kasaan ja venattiin Pandan rotujen parhaat veteraanit kehää, niin huomattiiin, et Nadjan auton avaimet olivat hävinneet. Ja niitä ei löytynyt mistään! Onneks sit joku suomalainen sanoi, et olivat kuuluttaneet, että yhdet auton avaimet olivat löytyneet. Luojan kiitos, ne oli Nadjan ja että joku oli vienyt ne infoon!!
Mut joo Pärnuseen ei ehkä kauhea ikävä tule, mut Tallinnaan haluisin elokuussa kisaamaan, siellä kun on silloin KV-kisa. Jos saataisiin se toinen Caciag Kans Avaa varten. Ja vähän tossa katselin miten Riikassa Latviassa olisi kisoja, jos jossain vaiheessa metsästäisi LV-avaa ja ensi kesäksi olen vähän kepolle puhunut Norjan reissusta, jos sit pääsisi N-avaakin kokeilemaan. Ja ehkäpä Ruotsin hyppyvalionarvoakin. Suuret on suunnitelmat :D Mut hyvä vuosi kyllä ollut Shokilla, pitää olla jo tähän tyytyväinen, vaikka karsinnat päätavoitteena onkin! Ja niitä jo malttamattomina odotellaan!
Kiitos sikana Nadjalle, Vuokolle ja Tarjalle reissusta. Oli kyllä unohtumaton kokemus :D
Tässä pari Jennan ottamaa kuvaa Shokista SM-kisoista. Vähän samoissa sateisissa tunnelmissa ku Pärnun kisatkin! Mut on muuten ollu aikas hyvät lomasäät mulla! Tämä viikko vielä lomaa ja sit ensi maanantaina töihin. Kivaa kyllä sinnekin palata, mä ku viihdyn tuolla töissä tosi hyvin!
